Tarina kaiken takana

Leimalipasto sai alkunsa kahdesta intohimosta: tatuoinneista ja huonekalujen entisöinnistä.

En löytänyt tatuoijaa, joka olisi täyttänyt toiveeni, joten aloin harjoitella tatuoimista itseeni sekä kavereihini Saatuani tarpeeksi rohkeutta päätin siirtyä tatuoimaan myös tuntemattomia ihmisiä. Tämä osoittautui kuitenkin yllättävän kuluttavaksi. Vastaan tuli niin outoja pyyntöjä ja ehdotuksia, jotka selkeästi ylittivät joko taitoni tai toteutushaluni. Tutustuin myös erittäin eriskummallisiin hahmoihin, ja lopulta päätin laittaa tatuointipalvelut tauolle.

Haluaisin kuitenkin vielä tehdä flash-kansion valmiista tatuointikuvista, joista asiakkaat voisivat valita mieleisensä tatuoinnin. Joten palaan varmasti asiaan vielä joskus.

Valmistuin koronan aikaan tradenomiksi. Koin tuolloin mielenterveydellisesti vaikeita aikoja, ja tunsin itseni sen verran hyvin, että tiesin, etten kykenisi tekemään etätöitä yksin yksiössäni kellarikerroksessa. Tarvitsen ympärilleni ulkoilmaa ja ihmiskontakteja.

Olin opintojeni ohella tehnyt keikkatyötä päiväkodeissa, joten jatkoin työskentelyä päiväkodissa. Koronan tuomien rajoitusten loppumisen jälkeen aloitin työnhaun omalta alaltani. Hain töitä kahdeksan kuukauden ajan tuloksetta. Tällöin päätin aloittaa sosiaalisen median tekemisen todistaakseni taitoni. Tämä auttoi minua saamaan työhaastattelun, jonka vuoksi minut lennätettiin Saksaan. Tosin en lopulta saanut kyseistä työtä.

Jatkoin työskentelyä päiväkodissa ja samalla huonekalujen entisöintiä. Kunnes keksin idean huonekalukaupasta, jossa myisin itse entisöimiäni huonekaluja ja samalla tekisin tatuointeja. Ensimmäisenä yrittäjävuotenani työskentelin päiväkodissa 70-prosenttisella työajalla samalla, kun pyöritin omaa yritystäni.

Huonekalujen entisöinnin aloitin alun perin keinona paeta arkea ja rauhoittaa mieltä. Se oli minulle meditatiivinen tapa tyhjentää pää ja keskittyä johonkin konkreettiseen ja käsillä tekemiseen. Pikkuhiljaa huomasin, että tämä pakopaikka muuttui intohimoksi, ja nyt en enää oikein tiedä, mitä tämä on. Onko tämä intohimo, harrastus vai työ?

Alun perin myymäläni oli täynnä itse entisöimiäni huonekaluja, mutta noin kahden vuoden kohdalla ymmärsin, etteivät tuotteiden katteet riittäneet kattamaan kaikkia kuluja. En ollut huomioinut bensakuluja, varastotilan kustannuksia tai myymälätilan neliöhintaa myyntikatteessa.

Toinen syy huonekalujen myynnistä luopumiselle oli tilanne, jossa myin yhtenä päivänä noin kymmenen lipastoa. Silloin havahduin siihen, ettei minulla ollut kymmentä lipastoa valmiina tilalle. Liikkeen tarjontaan syntyi väistämättä pieni rako. Tämän raon täyttämiseksi minun tulisi pitänyt etsiä uudet lipastot, hakea ne ja entisöidä ne myyntikuntoon parissa päivässä. Tämä tosin on mahdotonta, ottaen ihan huomioon pelkästään lakan kuivumisaika.  Ison kysynnän aiheuttaman piikin ennalta ehkäisy pienissä tiloissa nopealla aikataululla on mahdottomuus. Tilanne olisi eri, mikäli olisi tarpeeksi iso varasto, jonne voisi haalia huonekaluja säästöön. Tällöin kysyntään tulleiden piikkien hallinta olisi huomattavasti helpompaa.

Päädyin muuttamaan liiketoimintaa vähentämällä huonekalujen tarjontaa. Entisöin edelleen asiakkaiden huonekaluja, ovia sekä teen huoltokäyntejä, mutta myytävät tuotteet keskittyvät nykyään pääasiassa valaisimiin, sisustusesineisiin, vintage-hopeakoruihin ja taiteeseen.

Olen aina halunnut tehdä käsilläni niin paljon kuin mahdollista: entisöidä huonekaluja, luoda vaateprinttejä, taiteilla ja kehittää uusia projekteja, joissa yhdistyvät taide, muotoilu ja kiertotalous. En halua rajoittaa itseäni yhteen asiaan, vaan haluan kokeilla kaikkea, mihin ikinä pystyn.

Opetan myös kädentaitoja TikTokissa ja Instagramissa, joissa jaan kunnostusvideoita sekä vinkkejä huonekalujen entisöintiin ja muihin DIY-projekteihin. Haluan inspiroida muita kokeilemaan ja oppimaan uutta, sillä käsillä tekeminen luo mielenrauhaa ja onnistumisen iloa.

Takaisin blogiin